Tämä tarina heräsi tunteista jotka heräsivät, kun ystäväni on kertonut tuntemistaan nuorista jotka hakevat vanhemmiltaan hyväksyntää erilaisuuteen, tuli jostakin syystä aika surullinen;

Hyvästi Rakas Lapseni!

Sinua lapseni kohdussani kannoin ja sinut maailmalle annoin. Sinut rakastaen kasvatin ja sinulle eväät elämälle annoin. Suurin odotuksin sinut vapauteen saatoin ja äidin tehtävän näin juurilleni kaadoin.

Mitä sinulle toivoin, toivoin rakkautta, tasapainoisuutta, onnea ja lapsia. En suostunut ymmärtämään, että rakkautesi kohde olikin samaa sukupuolta, en suostunut ymmärtämään, että minusta ei tule isoäitiä.

Sinä etsit itseäsi, etsit oikeutta olla oma itsesi ja hyväksyntää rakkailtasi. Me emme sinua hyväksyneet, nyt ymmärrän, teimme sen itsemme vuoksi. Emme hyväksyneet omaa rakkaintamme vaan annoimme periksi vuoksi muiden. Emme antaneet sinun rakastaa niin kuin sinä tunsit, haavoitimme sinua niin, että periksi elämälle annoit.

Nyt ymmärrän ja rakastan sinua lapseni jota kohdussani kannoin ja jonka maailmalle annoin. Hyväksyn!

Hyvästi rakas lapseni , sinut maailmalle annan.