perjantai 29. marraskuuta 2013

Tämän kirjoitin ystävälleni;



Rakas ystävä,
Suuri suru valtaa mieleni, en löydä sanoja. En voi sanoa, kyllä se siitä, kyllä sinä vielä paranet.
Kuinka sinua lohduttaisin kun itsekin olen täysin lamaantunut.

Toivon, että seuraava toisi sinulle edes vähän lohtua, olet minulle todella rakas ja tulevaisuus ilman
ystävyyttäsi tuntuu mahdottomalta. Olet ihana nainen, kaunis ja hyvä ihminen, olet tuonut iloa perheesi lisäksi monelle ystävällesi. Tiedän että saat sisäisen rauhan ja muistat elämääsi siitä kaikesta hyvästä minkä olet saanut. Kuten useasti olemme keskustelleet, kun on vakavasti sairas, vain toinen samassa tilanteessa oleva voi ymmärtää ne sekavat tunteet jotka vellovat sisälläsi, ja vain sellainen ystävä voi olla tarpeeksi rehellinen tässä tilanteessa. Nyt on tapahtunut se pahin mitä pelkäsimme, mutta rakas ystävä sinä kestät sen niin kuin minäkin, kun minun aikani koittaa. Ihminen valmistautuu omaan kohtaloonsa jolle emme voi mitään. Itse käyn mielessäni niitä useita keskusteluja joita olemme käyneet, olen saanut sinulta paljon voimia jaksaa tämän sairauden kanssa. Toivon, että itse olen pystynyt antamaan edes murto-osan sitä samaa sinulle.

Tiedät että kuljen vierelläsi loppuun saakka ja toivon että vielä usein saamme nauttia tästä hetkestä.
Rakas ystäväsi Tuija

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti